Idealismi liikennepolitiikassa on haitallista ja kallista

05.10.2021

Sitra on esittänyt raportissaan "yksityisautoilun ehdoilla tapahtuvan liikennejärjestelmän muuttamista". Tilalle pitäisi saada joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Käytännössä Sitra ehdottaa syrjässä asumisen rankaisemista suhteessa tiiviiseen kaupunkiasumiseen. Joukkoliikennettä kun ei kannata järjestää muualla kuin siellä, missä on riittävä väestötiheys. Kävely- ja pyöräilyteitäkään ei rakenneta syrjäkylille vaan sinne, missä on riittävästi käyttäjiä. Lopputuloksena harvemmin asuttujen alueiden asukkaat maksavat pakollisesta yksityisautoilustaan enemmän.

Pääkaupunki Helsingin, Suomen tiiviimmin asutun kaupungin joukkoliikenne on voimakkaasti verovaroilla subventoitua. Isojen kaupunkien ulkopuolisessa Suomessa riittävä vuorotiheys korvaamaan henkilöautoja on taloudellinen mahdottomuus. Tällöin kaikki yksityisautoilun vaikeuttaminen ja kustannusten lisääminen osuu tavallisen kansalaisen elämään ja kukkaroon, ilman muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä ja maksaa.

Suomi on Euroopan harvimmin asuttu pohjoinen maa, missä on pitkät etäisyydet. Henkilöautoa ei voi korvata sujuvana liikkumismuotona suuressa osassa maata, edes isoilla taloudellisilla panostuksilla. Jo nyt autoilevat kansalaiset maksavat valtavasti tulonsiirtoja joukkoliikennettä käyttäville ja tätä haluttaisiin lisätä. Joukkoliikenne ei ole itsekannattavaa, joten sen hehkuttaminen ratkaisuna on sama kuin museoiden hehkuttaminen suhteessa vientiteollisuuteen (pidän itse museoista ja kannanottoni on puhtaasti taloudellinen). Sitra esittää joukkoliikenteen tuen lisäämistä. Tämä olisi tulonsiirto isoille kaupungeille muulta Suomelta, kuten jatkuvasti kallistuva asumistukijärjestelmä.

Liikennepolitiikassakin ratkaisuna on vapaus. Valtion ei pidä päättää yksilöiden ja kuntien puolesta. Yksilö valitkoon itselleen sopivimman liikkumistavan ja kunnat panostakoon omien veronmaksajiensa rahoilla niihin asioihin (kuten raitiovaunut tai pyörätiet), mihin haluavat. Valtion ei pidä kerätä koko maasta rahaa valtionverotuksella ja ohjata sitä vain isojen kaupunkien hyödyksi. Suomen erityisolosuhteet pitäisi tunnustaa ja jättää väärät sekä ylimitoitetut toimet tekemättä. Oma veikkaukseni on, että teknologinen kehitys robottiautoissa etenee odotettua nopeammin ja niiden käyttöönoton jälkeen 2030-luvulla ylimitoitetut joukkoliikenneinvestoinnit, kuten raitiovaunut, näyttävät kalliilta hukkainvestoinneilta.

Tulevaisuus ei ole joukkoliikenteen (paitsi runkolinjojen osalta) vaan robottitaksien. Sitten minäkin voin luopua omasta autostani.


5.10.2021

Juri Nieminen