Liian nopeat päästöleikkaukset johtavat tehottomaan verovarojen käyttöön, eivätkä pelasta luontoa

22.07.2021

EU haluaa toimia maailman ilmastopolitiikan edelläkävijänä ja Suomi ylittää EU:n tavoitteet kansallisilla päätöksillä. Tätä hehkutetaan vastuullisena toimintana. Tarkastelen tässä blogissa, mitä vaikutuksia on sillä, että lähtee omatoimisesti edelläkävijäksi.

Liikenne

Suomi on EU:n harvimmin asuttu maa, missä on pitkät etäisyydet. Suomen tiheimmin asutussa kunnassa, pääkaupungissamme Helsingissä, joukkoliikenteen toimintakulut olivat vuonna 2019 351,3 miljoonaa ja toimintatulot 213,8 miljoonaa. Nettokulut olivat noin 210 € per asukas. Muu Suomi on Helsinkiä harvemmin asuttu, joten nämä numerot yksistään riittävät todistamaan, että yksityisautoilu on Suomessa välttämättömyys ja joukkoliikenteen hehkuttaminen (kalliina) ratkaisuna liikenteen päästöleikkauksiin on perusteetonta, ainakin robottitakseihin asti. Jos valtio yrittää kiihdyttää liikenteen sähköistymistä veronmaksajien rahoilla (sähköauton ostotuki ja latausverkko), on tämä erittäin kallis tapa pienentää liikenteen päästöjä. Keskustelussa on kokonaan unohtunut, että liikenteen päästöt vähenevät jatkuvasti, vaikkei valtio tekisi mitään. Tämä johtuu luontaisesta autokannan uusiutumisesta. Aivan kuten ennen Ruotsista ja Saksasta tuotiin käytettyjä dieselautoja, jatkossa tuodaan sähköautoja. Päästöt vähentyvät luonnostaan, kun tarjolla on riittävästi edullisia vähäpäästöisiä vaihtoautoja. Pienituloista ei voi pakottaa ostamaan uutta sähköautoa, edes isolla tuella. Eikä ole valtion tehtävä lyödä vetoa sähköauton puolesta suhteessa biokaasuun, vetyyn tai hyvin pienipäästöiseen polttomoottoriautoon. Jos kaikkia voimanlähteitä verotettaisiin yhteneväisesti elinkaaripäästöjen (energianlähteen lisäksi myös valmistus ja kierrätys) pohjalta, tällöin markkinat hakeutuisivat käyttämään kustannustehokkainta teknologiaa. Liikenteen osuus kaikista Suomessa ihmisen aikaansaamista hiilidioksidipäästöistä on noin viidennes ja tästä reilu puolet on henkilöautoliikenteestä aiheutuvia. Tämä on sektori, johon valtion ei kannattaisi puuttua mitenkään, vaan antaa ajan hoitaa päästöjen vähentyminen. Liian tiukat päästötavoitteet vain kurjistavat kattavan joukkoliikenteen ulkopuolella elävien ihmisten elämää, nostaa veroastetta ja heikentää Suomen kilpailukykyä.

Lämmitys

Suomi on EU:n pohjoisin maa, jossa on korkeat lämmityskulut. Lämmitys aiheuttaa Suomessa ihmisen aikaansaamista hiilidioksidipäästöistä noin 30 % eli 1,5 kertaa kaiken liikenteen verran. Hiili, öljy ja turve ovat haitallisimmat lämmitysenergian lähteet. Näistä turve on kotimainen energianlähde. Turpeen nopeutettu alasajo aiheuttaa veronmaksajille merkittäviä kuluja tukipakettien muodossa. Tässäkin hätiköinti tulee veronmaksajille kalliiksi ja puutarhaturpeen saatavuus vaarantuu. Miksi tuotannon tiputtaminen vaiheittain 10 %:iin nykyisestä ei riitä? Miksi pitää ajaa turvetuotanto kokonaan alas ideologisista syistä? Kaasullakin on päästöjä, mutta mittakaavassa merkittävästi pienemmät. Biomassaa kannattaa polttaa siltä osin kuin kyse on raaka-ainevirtojen sivutuotteista. Suurin yksittäinen päätös on hiilivoimaloiden sulkeminen. Raadollisesti voi todeta, että mikäli 1990-luvulla Suomeen olisi rakennettu toiset 4 ydinvoimalaa 1980-luvulla rakennettujen lisäksi, olisi hiilen käytöstä luovuttu aikaa sitten. Vihreät ovat olleet hiilidioksidipäästöjen kannalta haitallisin puolue Suomen historiassa. Tuulivoimatuet ovat maksaneet vuosien mittaan valtavasti veronmaksajille. Aurinkovoima ei Suomen leveysasteilla ole vielä kilpailukykyinen energianlähde, paitsi esim. kesäaikaan kylmälaitteita käyttävissä marketeissa. Energiatehokkuus ja se, ettei rakennuksia lämmitetä tarpeettoman lämpimiksi, olisi ekologinen ja hyötysuhteeltaan hyvä tapa vähentää päästöjä. Kaiken lisäksi asukas itse hyötyy tästä pienempinä laskuina. Maalämpö sekä ilma- ja ilmavesilämpöpumput ovat erinomaisia lämmityskulujen leikkaajia. Myös lämmityksen osalta voi todeta, että valtion puuttumisesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, niin veronmaksajille aiheutuvien kustannusten kuin toimivien teknologioiden käyttöönotossa. Kun valtio suosii toista tuotantomuotoa suhteessa toiseen, se vääristää kilpailua. Lämmityksessäkin verotuksen pitäisi tapahtua elinkaaripäästöjen mukaan ja markkinat ohjaavat kehityksen sen mukaisesti. Suomen pitää korostaa pohjoista sijaintiaan, jotta Suomelle ei aseteta kohtuuttomia leikkausvaatimuksia lämmityksestä aiheutuvista päästöistä.

Teollisuus

Globaalissa kaupassa ei tavaroilla eikä päästöillä ole rajoja. Sellainen politiikka, mikä siirtää tuotantoa tiukkojen ympäristökriteereiden ja korkeiden kulujen takia muihin maihin, on sekä kansantaloudellisesti, inhimillisesti että ympäristön kannalta haitallista. Sama tavara voidaan tuottaa muualla suuremmin päästöin. Teollisuuden päästöjä ei pitäisi ottaa huomioon suhteessa muihin kansallisiin päästöihin, koska se johtaa vääränlaiseen toimintaan: kannattaa vähentää valmistusta Suomessa ja ostaa sama tavara ulkomailta. Tällöin numerot näyttävät, että Suomen päästöt pienenivät, vaikka globaalit päästöt kasvoivat. Teollisuuden päästöillä pitäisi olla globaali päästökauppa, eikä niitä pitäisi laskea kansallisiin päästöihin. Tässäkin Suomi ampuu itseään ja maapalloa jalkaan ottamalla muita tiukempia päästökriteereitä käyttöön. Vain globaalit ratkaisut toimivat.

Maatalous

Suomi on harvaan asuttu pohjoinen maa, jossa maatalouden tuotto, sijainnista johtuen, on heikko. Maatalouden merkitys on ensisijaisesti huoltovarmuus, koska ilman tukia perinteinen maatalous ei ikinä kannata näillä leveysasteilla. Maataloudessa kannattaa tehdä hyötysuhteeltaan tehokkaita päästönvähennyksiä, mutta tässäkään Suomen ei kannata lähteä mallioppilaaksi. Toiminnan kannattavuus on jo muutenkin niin heikkoa, että sitä ei pidä liiallisilla vaatimuksilla heikentää. Jos päästövähennykset maksatetaan veronmaksajilla, on se taas tehotonta verovarojen käyttöä.

Laskentamalli

Kaikki tiivistyy siihen, että hiilidioksidipäästöjä tarkastellaan per asukas mittarilla. Tämä johtaa siihen perverssiin tilanteeseen, jossa koskematon harvaan asuttu luonto on haitallista ja valtava väestönpaljous hyvästä. Mitä vähemmän asukkaita Lapissa tai Kanadan pohjoisosissa, sitä suuremmat päästöt per asukas. Etiopian asukasluku on yli viisinkertaistunut vuodesta 1960, joten päästöjä sallitaan yli viisi kertaa enemmän. Pinta-ala ei ole muuttunut, joten miten asukasluvun kasvu voi lisätä luonnon kapasiteettia kestää kulutusta ja päästöjä? Suomen ei pitäisi hyväksyä luonnon monimuotoisuudelle ja kestokyvylle haitallista per asukas mittaria vaan vaatia, että mittarina käytetään päästöt per neliökilometri, toki kunkin alueen kapasiteetti huomioiden (esim. aavikolla, arolla, metsällä, suolla ja kaupungilla on kaikilla erilainen biokapasiteetti). Todellinen ydinongelma on liikaväestö. Lapissa dieselautolla ajava poromies ei pysty Lapin luontoa tuhoamaan, mutta sädemetsää palmuöljyn, maanviljelyksen ja karjankasvatuksen tieltä raivaava köyhälistöarmeija oman perinteisen elinympäristönsä hävittää. Jos koko maapallo olisi väestötiheydeltään kuin Bangladesh, maapallo olisi jo kokenut Pääsiäissaarten kohtalon. Jos koko maapallon väestötiheys olisi sama kuin Suomen, voisivat kaikki maapallon asukkaat ajella dieselautollaan ja ympäristö voisi silti hyvin ja koskematonta luontoa olisi monin verroin nykyiseen verrattuna.

Taakanjako

Suomen harva asutus ja pohjoinen sijainti johtavat siihen, että Suomen on keskiverto EU-maata vaikeampi vähentää päästöjä erityisesti liikenteessä ja lämmityksessä, mutta myös teollisuudessa ja maataloudessa. Tästä syystä on käsittämätöntä, että Suomelle asetetaan kovat vaatimukset ja maan oma hallitus haluaa tästäkin vielä kiihdyttää toimia. Globaalisti olisi kaikkein tehokkainta käytettyä euroa kohti vähentää päästöjä siellä, missä käytössä oleva teknologia on saastuttavinta ja päästöjen vähentämisen kustannukset ovat alhaiset. Siis kehitysmaat ja mm. Kiina. Jokainen hiilidioksiditonni, mikä vähennetään Suomessa verovaroin, maksaa monta kertaa enemmän kuin vastaava päästövähennys esimerkiksi Intiassa. Koska hiilidioksidipäästöillä ei ole rajoja, on toimenpiteiden rajaaminen kansallisiksi toimenpiteiksi hölmöläisten hommaa. Suomen pitäisi saada lukea kaikki tekemänsä päästövähennykset (ja hiilen sitomistoimet mm. puiden istutus) hyväkseen maiden rajoista riippumatta esim. suuntaamalla kehitysyhteistyörahoja paljon saastuttavien tehtaiden ja hiilivoimaloiden korvaamiseen. Tällöin saataisiin käytettyä euroa kohti monta kertaa enemmän globaaleja vaikutuksia.

Valitettava lopputulema

Käsitykseni mukaan EU:n ja Suomen päämäärä ei olekaan maksimoida käytössä olevilla euroilla hiilidioksidipäästöjen globaalia vähentämistä, vaan hyvesignaloida omaa erinomaisuuttaan suhteessa muihin. Tämä tulee veronmaksajille kalliiksi, tappaa työpaikkoja ja tekee koko Euroopasta ja sijainnista johtuen erityisesti Suomesta globaalisti kilpailukyvyttömän.


Juri Nieminen 22.7.2021