Yhteistyö harhautusterminä

10.08.2021

Eilen Asikkalan kunnan uuden valtuuston järjestäytymiskokouksessa niin kokouksen avannut valtuuston vanhin kuin valittu puheenjohtaja puhuivat yhteistyön merkityksestä. Sitten ensimmäisessä varsinaisessa (muu kuin ennalta sovitut henkilövalinnat) päätöspykälässä ensimmäinen äänestys päättyi 15-16. Tämä innosti minut kirjoittamaan tämän tekstin, missä pohdin, miksi yhteistyö ymmärretään ja miksi termiä yhteistyö myös väärinkäytetään eri mieltä olevien hiljentämiseen.

Yhteistyö = työn tekeminen jonkun muun kanssa.

Yhteistyö ymmärretään usein väärin. Sen ymmärretään tarkoittavan yksimielisyyttä. Ei siis saisi olla eri mieltä eikä vähemmistö poiketa enemmistön kannasta. Olen kuullut useita kertoja, että joku (esim. minä) ei ole yhteistyökykyinen siksi, ettei äänestänyt valtaa pitävien tahdon mukaisesti. Yhteistyö ei kuitenkaan ole edes terminä päätöksentekoa vaan tekemistä. Äänestäessään valtuustossa, valtuutettu ei tee yhteistyötä eikä ole sitä vastaan, riippumatta siitä, miten äänesti. Sen sijaan, jos kieltäytyy toimimasta jonkin ryhmän tai tahon kanssa (poliittisen mielipiteen tai muun syyn takia), silloin kyse on yhteistyöstä kieltäytymisestä. Näkemykset voivat poiketa, vaikka yhdessä asiaa tehtäisiinkin.

Yhteistyö ei voi myöskään olla pakkoa. Sellainen, missä on pakko olla mukana, ei ole yhteistyötä vaan vahvemman jyräämistä. Ylikunnallisissa asioissa keskuskaupunki Lahti on syyttänyt usein kulloinkin sitä kuntaa, joka ei tee Lahden tahdon mukaan, yhteistyökyvyttömäksi, vaikka yhteistyöhaluton on se taho, joka ei salli muilta kuin oman tahdon mukaisen toiminnan.

Oma raadollinen kokemus on, että ne, jotka eniten termiä yhteistyö hehkuttavat, eivät itse hyväksy heidän kanssaan eri mieltä olemista ja heille yhteistyö tarkoittaa heidän itsensä kanssa samaa mieltä olemista. Eri mieltä olevat hiljennetään ja heidän kimppuunsa hyökätään mutkan kautta mm. mediaa hyväksi käyttäen. Yhteen totuuteen pakotettaessa yhteistyön hokeminen on hyvä toimintatapa, koska tällä saadaan eri mieltä olevat leimattua yhteistyökyvyttömiksi häiriköiksi.

Ei ole sattumaa, että nimenomaan tällä hetkellä vallankahvassa istuvat hokevat termiä yhteistyö, koska se ylläpitää vallitsevia valta-asemia ja vaikeuttaa heihin itseensä kohdistuvaa arvostelua. Arvostelijat kun ovat yhteistyökyvyttömiä. Rakentavan kritiikin rajoittaminen on haitallista minkä tahansa yhteisön kehittämiselle, joten tältäkin osin väärin (uskoakseni tarkoituksella) ymmärretty yhteistyö on haitallista.

Mitä sitten olisi optimaalinen yhteistyö? Sellaista, missä kaikki osapuolet saavat mahdollisuuden esittää omat näkemyksenä ilman, että heitä siitä leimataan tai siitä kostetaan. Sellaista, missä haetaan aitoja kompromisseja, jossa kaikki osapuolet pystyvät vaikuttamaan itselleen tärkeimpiin asioihin. Sellaista, mihin mukaan lähteminen on vapaaehtoista ja mistä pääsee pois (ilman arvostelua), jos mukana olosta ei katso hyötyvänsä. Sellaista, mikä hyödyttää kaikkia osapuolia, ei vain vahvinta. Sellaista, mikä on kaikilta osin vapaaehtoista ja vapaata. Ja sellaista, että voi tehdä asiat miten itse haluaa arvostelusta vapaana, jos ei yhteistyöstä katso hyötyvänsä ja on mahdollista jakaa kokemuksia ja oppia siitä, miten eri vaihtoehdot toimivat. Ihmettä odotellessa mukavaa loppukesää kaikille!

(täydennetty 13.8.2021)


Juri Nieminen 10.8.2021